Pispalan Koukkarinkadulla, vanhassa hevosten satulavarastossa, toimii kahvipaahtimo, joka on syntynyt rakkaudesta laadukkaaseen kahviin. Hanna ja Hannu Malkilan nsimmäinen vuosi on ollut työntäyteinen, mutta palkitseva.

Tamperelaisen insinööripariskunnan pikkupaahtimo Pipan tarina ei alkanut Excelistä tai liiketoimintasuunnitelmasta, vaan vuosien mittaan kasvaneesta vitsistä. Kahvi oli molemmille tärkeä osa arkea jo ennen yhteistä elämää
– Ensin ajatus oli pienestä paahtimosta omaksi iloksi, mutta se lähti lapasesta, ja yhtäkkiä meillä olikin oikea paahtimo. Pieni paahdin tuli harjoitteluun ja kohta isompi perään, ja tässä sitä ollaan, muistelee Hannu.

Hanna on Pipan ainut työntekijä ja vastaa täten kaikesta toiminnasta. Hänelle hyppy yrittäjyyteen vaati rohkeutta ja uskoa omaan unelmaan. Päätös jättää päivätyöt projektipäällikkönä oli lopulta varsin selkeä.
– Olin autossa ja ajatus iski kirkkaana. Että nyt oikeasti perustan sen paahtimon ja tulen vielä elättämään sillä itseni. Jos olen kerran niin hullu, että rupean yrittäjäksi, niin miksi en sitten kokeilisi sitä, mitä oikeasti haluan tehdä.

Aiempi osaaminen hyötykäyttöön

Hanna on päässyt hyödyntämään kahvitietämyksensä lisäksi kaikkea aiempaa osaamistaan Pipan pyörittämisessä. Kokemusta häneltä löytyy mm. vastuullisuusteemojen, markkinointiviestinnän ja graafisen suunnittelun parista.
– Olen ensimmäiseltä koulutukseltani ympäristö- ja energiatekniikan diplomi-insinööri. Vaikka ne hommat eivät ole sitä ominta intohimoniani, on aika hauskaa, että tässä työssä insinööripuolikin kulminoituu, nimittäin lämmön siirtona. Siirrän lämpöä raakapapuihin, paahdan niitä ja seuraan tarkkaan sen kehittymistä. Se on keskittymistä vaativaa hommaa, sillä jokainen raakakahvi vaatii omanlaisen paahtonsa, kertoo Hanna.

Myös Hannun insinööritausta näkyy Pipan toiminnassa. Espresso on hänen mukaansa käsityötä, jossa pikkutarkkuus ja parametreihin uppoutuminen ovat välttämättömiä.
– Tämän vuoden toinen sija espressokilpailussa Helsinki Coffee Festivaleilla oli yhteistyömme ansiota. Hanna paahtoi pavut, minä kehittelin reseptin ja valmistin espressot tuomaristolle, muistelee Hannu.

Insinöörimäinen ongelmanratkaisu näkyy myös laitteiden korjauksessa. Kun jokin ei toimi paahtimolla, Hannu tutkii asian, purkaa tarvittaessa myllyn tai koneen osiin ja korjaa.

Vastuullisuus on kaiken ytimessä

Vastuullisuus on arvovalinta, joka näkyy paahtimon kaikissa valinnoissa. Paahtimossa on hyödynnetty kierrätettyjä materiaaleja ja sisustus on lähes kokonaan kierrätettyä.
– Kirpparilöytöjä, ylijäämämateriaaleja ja itse kunnostettuja osia. Melkein kaikki mitä näkyy, on Torista, Hanna nauraa.

Paahtimon rakennuksellakin on oma tarinansa: se on vanha satulavarasto Nuuksion kansallispuiston reunalta. Mökin kuljetus Tampereelle hoidettiin paluukuormassa, jotta hiilijalanjälki pysyisi mahdollisimman pienenä.

Tavoitteena on paahtaa kahvia niin vastuullisesti, kuin se on mahdollista. Kahvipavut hankitaan toimijoilta, jotka kertovat läpinäkyvästi viljelijän ja tilan. Halvinta kahvia Pipa ei myy, sillä laatu, maku ja viljelijän toimeentulot menevät kahvin hinnan edelle.
– Asiat voisi tehdä varmaan helpomminkin, mutta me nyt tehdään meidän tyylillä, kertoo Hannu.

Malkilat kannustavat kuluttajia kokeilemaan pienpaahtimon kahvia jo ihan eettisestä näkökulmasta. Myös muita hyötyjä on, sillä maku paranee, mahdolliset vatsavaivat vähenevät ja kahvi tukee paikallista yrittäjyyttä. Aloittaa voi esimerkiksi testaamalla erikoiskahvia tutun paahtoasteen tai alkuperän perusteella. Vertailumaistelu voi paljastaa yllättäviä eroja.
– Miksi sä kiusaisit itseäsi markettikahvilla, kun kahvi voi maistua oikeasti hyvältäkin?

Työläs, mutta palkitseva alku

Pipan arki on kaikkea muuta, kuin pelkkää paahtamista. Ensimmäinen vuosi on ollut intensiivinen yhdistelmä tuotantoa, pakkausta, myyntityötä ja hallinnollisia tehtäviä. Kirjanpito, markkinointi ja asiakashankinta vievät suuren osan ajasta. Hanna kiertää jonkin verran myös tapahtumissa myymässä ja markkinoimassa.
– Yritän tavoittaa asiakkaita monissa eri kanavissa. Haastavaa on, että ihmiset vastaavat aika heikosti tuntemattomiin numeroihin, lukevat sähköposteja tai Instagram-viestejä. Se tekee myyntityöstä hidasta, mutta ei mahdotonta.

Hanna toivoisi suomalaiseen kahvikulttuuriin rohkeampaa suhtautumista erikoiskahveja kohtaan. Kahvilassa tulisi nostaa kahvi kuningasasemaan.
– Moni kahvila panostaa itse kahvin sijaan leivonnaisiin. On tosi hyviä kahviloita, mistä saa pienpaahtimoiden laadukasta hyvää kahvia, mutta on myös paljon kahviloita, joissa henkilökunnalla ei ole aina tietoa kahvin alkuperästä.

Yhteistyötä tehdään myös muiden pienpaahtimoiden kanssa. Tampereen seudulla toimii Hannan mukaan kuusi aktiivista pienpaahtimoa ja kaupunkiin on syntynyt yhteisö, joka edistää erikoiskahvikulttuuria Pirkanmaalla.

Hanna näkee yhteistyön muiden paahtimoiden kanssa kilpailua tärkeämmäksi.
– On kaikkien etujen mukaista, että kannustamme toinen toisiamme tekemään mahdollisimman hyvää kahvia. Jos kuluttaja päättää testata ensimmäistä kertaa markettikahvin sijaan erikoiskahvia ja ei saakaan rahoilleen vastinetta, ei tämä välttämättä kokeile uudestaan.

Vaikka tulokset eivät aina näy heti, on arki silti palkitsevaa ja Hanna luottaa tulevaan:
– En ole ehkä ikinä ollut näin varaton, mutta samaan aikaan näin onnellinen.

Teksti ja kuva: Ella Tapanainen